TIEDOTE: Ökyasuntojen verokeinotteluun puututtava

Perjantai 2.3.2012 klo 14:45

Viime aikoina on käyty julkisuudessa keskustelua johtajien asuntoeduista. Käytännössä tavalliset veronmaksajat tukevat ökyasunnoilla tapahtuvaa keinottelua tuhansilla euroilla asuntoa kohden joka ikinen kuukausi.

- Verotuksellisen alihinnoittelun maksavat suomalaiset veronmaksajat. Luksusasuntojen verotusta tulee kiireellisesti tarkistaa vastaamaan paremmin oikeaa markkinahintaa, vaatii keskustan talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Mika Lintilä.

Helsingin Sanomien mukaan Finnair maksaa toimitusjohtaja Mika Vehviläisen asunnosta vuokraa 6 800 euroa kuussa.

Veroja Vehviläinen maksaa asuntonsa osalta kuitenkin vain 2 300 euron laskennallisesta arvosta. Järjestely merkitsee, että 6 800 euron luksusasunto rasittaa Vehviläisen taloutta vain noin 1 200 eurolla kuukaudessa.

- Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on merkittävästi lisännyt tavallisten suomalaisten asumiskustannuksia. Samaan aikaan ahneutta vastaan puheissaan hyökkäävä Kataisen hallitus ei ole nähnyt mitään tarvetta puuttua herrakerhojen veroetuihin.

- Hallitus on linjaamassa säästötoimenpiteistä. Tämä asia tulee siinä yhteydessä hoitaa. Asuntoetu on tarpeen tavallisille työssäkäyville suomalaisille ja heidän osaltaan se tulee säilyttää. Mutta se, että järjestelmä hyödyttää nimenomaan kaikkein kalleinta asumista veronmaksajien tuella, ei ole mitenkään hyväksyttävää, Lintilä sanoo.

TIEDOTE: Hautala siunasi hyvä veli -verkoston

Lauantai 18.2.2012

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) ei löytänyt Finnairin ylimmän johdon asuntokeinottelusta moitittavaa. 

- Vaikka asiassa ei olisi rikottu lakia, osoittaa se, että järjestelmä toimii harmaalla alueella ja vaatii remonttia sanoo eduskunnan tarkastusvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Mika Lintilä (kesk.) 

- Finnairin tapauksen myötä Hautala hyväksyy sen, että johtajat paitsi päättävät toistensa eduista, myös valvovat toinen toisiaan. Nämä epäterveet kytkökset on purettava.

- Itsestään selvää pitäisi myös olla, että julkisilla varoilla vauhditetut palkkiojärjestelyt on läpivalaistava ja asetettava julkiseen tarkasteluun. Kansalaisilla on oltava oikeus tietää mitä heidän vero- ja työeläkevaroillaan tehdään. Hautalaa ei tunnu vaivaavan sekään, että asuntokaupasta ei tiedotettu millään tavalla.

- Uskon, että omista eläkkeistään huolestuneet suomalaiset ovat kyllästyneitä  valtion yhtiöissä tapahtuviin pienen sisäpiirin keskinäisiin järjestelyihin. Julkisuus olisi varmasti omiaan tätä tasaamaan.

- Hautala ei tunnu näitä realiteetteja ymmärtävän. Omistajaohjauksessa ei ole kyse vain lakien noudattamisesta, vaan ennen kaikkea siitä, miten yhteisiä varojamme käytetään. Valtion yhtiöistä vastaavana ministerinä Hautala on tästä päävastuussa.

Maakunnan kokoinen kunta

Torstai 9.2.2012

Hallitus julkaisi eilen salassa valmistellun kuntauudistuksensa sisällön. Suunnitelma vastasi jo aikaisemmin julkisuuteen vuotaneita tietoja, joiden mukaan kuntamäärä on tarkoitus painaa alle 70:n. Ensimmäistä kertaa nyt myös myönnettiin, että muutokseen harkitaan pakkokeinoja.

Hallituksen kuntauudistus hävittäisi kartalta Keski-Pohjanmaan maakunnan. Maakuntamme kaikki kahdeksan kuntaa liitettäisiin yhdeksi Kokkolan kaupungiksi. Tällainen kunta olisi hallituksen mukaan jollain tavalla elinvoimaisempi ja tehokkaampi.

On vaikeaa ymmärtää mitä etua kuntaliitoksella maakunnassamme saavutettaisiin. Kuntaliitosten ei ole huomattu tehostavan kuntien toimintaa. Hallintovirkamiesten määrä jäädytetään lailla ennalleen. Rahalliset säästöt on yleensä saatu siitä, että uuden kunnan reuna-alueiden palveluita on supistettu. Se tarkoittaa suljettuja terveyskeskuksia ja kouluja, eli juuri niitä palveluita joita kuntalaiset eniten arvostavat. Hallintokuluja kuntaliitokset eivät juuri vähennä. Kuntien lakatessa, kuka kantaa vastuuta reuna-alueiden kehittämisestä?

Jättimäisen kunnan muodostaminen heikentää ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa paikallisiin asioihin. Välimatkat pitenevät ja palveluiden saanti vaikeutuu. Kuntalaisille muodostuu helposti kuva toisen luokan kansalaisista. Tämä on erityisen vaarallista nyt, kun on muutenkin kannettu huolta ihmisten uskosta poliittiseen vaikuttamiseen.

Nyt on aika käydä todelliseen keskusteluun siitä, onko esityksen tarkoituskaan huolehtia ihmisten palveluista ja elämisen edellytyksistä koko maassa? Maan kahtiajako realisoituu karulla tavalla hallituksen ajaman esityksen myötä. Kuntauudistukselle on vaikea keksiä muita perusteita, kuin halu keskittää suomalaiset kasvukeskuksiin.

Kuntauudistus ei taloutta pelasta

Sunnuntai 29.1.2012

Jyrki Kataisen hallituksen ensimmäisistä päivistä lähtien on ollut selvää, että hallituksella ei ole muuta yhteistä linjaa kuin ihmisten ja palveluiden raju keskittäminen kasvukeskuksiin. Hallituspuolueet ovat keskenään niin eripuraisia, että edes talouden tilasta ja kasvuluvuista ei saavutettu yhteisymmärrystä. Ei siis ihme, että ohjelmasta puuttuvat käytännössä kokonaan keinot Suomen talouden kääntämiseksi parempaan suuntaan.

Hallituksella on kuitenkin kuntauudistus. Sen suuntaviivoista keskittämisideologian nimiin vannovat sinipunapuolueet ovat yksimielisiä. Suunnitteilla on ennennäkemätön runttaus, jossa yritetään pullauttaa pari sataa kuntaa pois kartalta. Perusteena käytetään taloudellista pakkoa. Valtion velkaantuessa miljardikaupalla vuosittain, halutaan uskotella, että kuntauudistuksen avulla tilanne voitaisiin ratkaista.

Mikään ei osoita, että suunniteltu kuntauudistus toisi haluttuja säästöjä. Historiasta löytyy tukea väittää jopa päinvastaista. Toteutuneet kuntaliitokset ovat aiheuttaneet vain lisää kustannuksia vuosien ajan sekä ennen että jälkeen liitoksen. Lisäksi tilastoja tutkimalla voidaan nopeasti todeta, että suuremmat kunnat eivät ole pieniä tehokkaampia. Ne eivät tuota palveluja tehokkaammin eikä hallinto tehostu.

Pääministeri Kataisen lempilauseita on todeta, että säästetään mieluummin kunnantalojen kuin koulujen seinistä. Lause vihjaa, että kuntaliitosten avulla hallintokuluja säästyisi palveluihin, vaikkapa kouluihin. Totuus on, että kuntaliitoksissa tapahtuu päinvastoin: rahaa kuluu entistä enemmän kunnantalojen sisäpuolella ja säästöt saadaan reuna-alueiden palveluita sulkemalla.

Otetaan karkea laskuesimerkki. Kuntien hallintoon kuluu yhteensä noin yksi miljardi vuodessa. Jos hallitus toteuttaisi jonkin aikaa sitten julkisuuteen tulleen suunnitelman supistaa kuntien määrän 70:een, pitäisi Suomesta lakkauttaa noin 260 kuntaa. Nämä kunnat käyttävät noin 27 % kaikista kuntien menoista. Niiden osuus kuntien hallintomenoista on siis noin 270 miljoonaa euroa.

Jos oletettaisiin, että uudistusten avulla liitettyjen kuntien hallintomenoista säästyisi jopa niinkin paljon kuin puolet, olisi julkinen talous kohentunut 135 miljoonalla eurolla. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä pienien kuntien hallinto on suurempiin kuntiin verrattuna kevyt. Kuvitellaan kuitenkin nyt, että puolet säästyisi. Olisimme saavuttaneet 135 miljoonan euron säästöt tilanteessa, jossa valtio velkaantuu 7351 miljoonaa euroa vuodessa. Jokainen ymmärtää, että tämä ei talouttamme pelasta.

Mistä säästöt sitten hallituksen kuntaliitossunnitelmissa saataisiin? Väitän, että niitä alettaisiin hakea karsimalla palveluverkkoa. Siis suljettaisiin yhteen liitettyjen kuntien reuna-aluilta kouluja ja terveyskeskuksia. Tämä on kuntauudistuksen todellinen tarkoitus. 

Keskusta ei hallituksen keskittämissuunnitelmia hyväksy. Haluamme, että huomio käännetään kuntarajojen näpertämisestä siihen, että palvelut tuotetaan järkevästi ja tehokkaasti. Tällä tavalla ne voidaan taata joka puolella Suomea asuville ihmisille. Kuntien raaka pakkoliittäminen vain aiheuttaa sekaannusta ja kääntää katseet vääriin asioihin. 

Mika Lintilä
kansanedustaja (kesk.)
Toholampi

Kolumni julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä 29.1.2012

Millä valuutalla jouluostokset tehdään?

Sunnuntai 11.12.2011

Talouden tilanne on tällä hetkellä sumuisempi kuin kertaakaan eduskunta-aikanani. Tätä kirjoittaessa näyttää, että Euroopan johtajien huippukokous on rauhoittanut tilanteen hetkeksi. Asetelma kuitenkin elää niin, että Euroopan talouden ja eurovaluutan tilanteesta esimerkiksi viikon tähtäimellä on vaikea sanoa mitään varmaa.

Olemme kuilun reunalla. Taloudellisen romahduksen mahdollisuus on olemassa. Tuoreimmat vientiluvut osoittivat Suomen viennin kääntyneen laskuun. Sen tien päässä näkyy irtisanomisia ja työttömyyttä. Talouden vakauttaminen ja kääntäminen kasvuun on jokaisen suomalaisen etu.

Miksi tässä tilanteessa ollaan? Eurovaluutan takana oli sen syntyaikaan 1990-luvun lopussa paljon hyvää tarkoitusta ja jaloja päämääriä. Ajateltiin, että yhteisen valuutan avulla voitaisiin rauhoittaa markkinat ja luoda vakaat olosuhteet, matala korkotaso ja vahvempi Eurooppa.

Epäilijöiden mielestä eurovaluuttaan oltiin ottamassa liian erilaisia talouksia. Etelä-Euroopan heikkojen ja Pohjois-Euroopan vahvojen talouksien ero oli liian suuri ja talouspoliittinen kulttuuri liian kirjava, jotta sen varaan voitaisiin perustaa vakaa valuutta. Rahapolitiikan keskittäminen Euroopan keskuspankkiin näytti huonolta ajatukselta samaan aikaan, kun sen jäsenvaltiot hoitivat talouttaan mikä mitenkin.

Poliittinen idealismi ja toiveajattelu voittivat. Euron kehittelijät ajattelivat, että kyllä asiat järjestyvät, kunhan valuutta vain saadaan ensin aikaan. Työnnettiin lapsi veteen ja toivottiin, että se oppii uimaan, kuten Esko Aho kuvasi Lipposen hallituksen asennetta eduskunnan jäsenyyskeskustelussa vuonna 1998.

Ei oppinut. Loppuviikon huippukokouksessa on yritetty ratkoa niitä ongelmia, joista keskusta aikanaan varoitti. Yksi tapa tehdä valuutta-alueesta toimivampi olisi lisätä jäsenmaiden talouksien yhteistä valvontaa. EU-komissio voisi ottaa lisää budjettivaltaa käsiinsä tai vaihtoehtoisesti voidaan nyt huippukokouksessa päätetyllä tavalla asettaa entistä vahvempia rangaistuksia pelisäännöistä lipsuville.

Huippukokouksen päätöksessä on sama uskottavuusongelma kuin entisessäkin menossa. Jos hyvän talouden kriteereitä rikkovat suurten maiden johdolla käytännössä kaikki maat, ei yhteistä tahtoa rangaistuksiin ole. Näinhän Euroopassa tapahtui 2000-luvun alussa monena vuonna. Uusi sopimus ei tuo tähän juuri mitään uutta.

Nykyisenkaltainen euro vaatisi toimiakseen enemmän talouspolitiikan yhteistä ohjausta. Haluammeko me sitä? Monimutkaisen ja byrokraattisen EU-päätöksenteon tuntevana ajatus kansallisen päätösvaltamme luovuttamisesta eurooppalaisiin pöytiin ei tunnu houkuttelevalta. Suomen tilannetta Euroopassa vaikeuttaa vielä se, että Suomen hallitus on SDP:n vaalilupausten toteuttamiseksi käyttänyt uskottavuutensa ja poliittisen pääomansa loppuun merkityksettömien kirjausten saamiseksi pöytäkirjoihin. Vaikutusvaltamme eurooppalaisessa päätöksenteossa on murenemassa huimaa vauhtia.

Uskon, että tämän vuoden jouluostokset voidaan vielä hyvillä mielin tehdä euroilla. Alkava uusi vuosi on kuitenkin eurolle ratkaisujen vuosi. Nykyrakenteella valuutta-alue ei tule toimimaan. Tulee romahdus tai merkittäviä muutoksia. Suomen on syytä tarkkaan harkita, mikä meille tässä tilanteessa on parasta.

Mika Lintilä
kansanedustaja (kesk.)
Toholampi

Kolumni julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä 11.12.2011

Kotimaista kinkkua pöytään

Torstai 8.12.2011

Ennen vanhaan minullekin kerrottiin, että joulun alla tontut hiipivät iltaisin ikkunoiden takana ja tarkkailevat lasten kiltteyttä. Havainnoistaan ne raportoivat joulupukille, joka ottaa lasten kiltteyden oikeudenmukaisesti huomioon lahjoja jakaessaan. 

Nykyisin vastaava varma joulun merkki ovat eläinsuojeluaktivistit, jotka hiiviskelevät öisin sikatiloilla kuvaamassa possukarsinoiden epäkohtia. Kuvamateriaalista valikoidut räikeimmät otokset he toimittavat Yleisradion A-studiolle, joka uskollisesti lähettää ne kaiken kansan tietoon.

On selvää, että joulun alla pitää kilttinä olla niin lasten kuin lihantuottajienkin. Eläimiä on hoidettava aina hyvin. Huonossa eläimenpidossa ei ole mitään puolusteltavaa. Silti jouluperinteeksi noussut sikatilakohu tuntuu kohtuuttomalta. Sen tarkoitus ei ole välittää puolueetonta kuvaa suomalaisesta ruuantuotannosta, vaan ajaa eläinsuojeluväen ideologista viestiä. Tavoitteena on, että entistä useampi lopettaisi lihansyönnin ja jättäisi joulukinkun kokonaan ostamatta.

Meidän ruokapöytäämme kuuluu tänäkin jouluna kotimainen, paikallisesti tuotettu kinkku. Ostamme sen tietäen, että yleisesti ottaen suomalaisilla maatiloilla tehdään huippulaatua. Maamme ruokaturvallisuus on maailman parhaita.

Suomessa tuotetun ruuan hankkiminen kehittää myös omaa talouttamme. Kinkusta maksettu euro jää kiertämään kulutuksen muodossa omalle seudullemme. Näin syntyy yhteistä jaettavaa, joka viime kädessä auttaa kustantamaan myös vaikkapa peruspalveluita.

Kotimaisen ruuan ostamisella annetaan työtä suomalaisille työntekijöille. 270 000 henkilöä saa elantonsa maamme ruuantuotannossa. Heistä noin 60 000 on maanviljelijöitä, loput työskentelevät tuotannon muilla portailla. Jokaisella ostoskäynnillä voimme vaikuttaa tämän suuren joukon tulevaisuuteen.

Harva juoksee henkensä edestä

Keskiviikko 30.11.2011

Suomalaisten liikuttajalegenda Tahko Pihkala totesi aikoinaan, että olisi kiitollisempi "jos minun isäni olisi roteva murtovaras kuin keuhkotautinen piispa". Lausahdus kuulostaa rajulta. Tarkemmin ajateltuna siinä on kuitenkin paljon tämän päivän henkeä. Terveyttä ja hyvää kuntoa pidetään usein kaikkein tärkeimpänä arvona. Sitä arvostetaan enemmän kuin työtä. Liikkumattomuus taas leimataan keuhkotautiakin pahemmaksi sairaudeksi, koska se luokitellaan itse aiheutetuksi.

Terveys on tärkeä asia, mutta sen merkitystä liikunnan motivoijana on ylikorostettu. Kansalaiset liikkuvat yleensä muista syistä kuin terveydekseen. Harva juoksee henkensä edestä, vaikka takavuosien slogan niin kehotti. Virkistys, itsensä ilmaisu ja haastaminen, tekemisen ilo, yhdessäolo perheen kanssa, luontokokemukset ja muut sellaiset syyt motivoivat liikkumaan. Terveys tulee hien ja elämysten sivutuotteena. Jos terveys olisi niin tärkeä liikuntamotivaatio kuin uskottelemme, miksi suomalaiset antautuisivat niin tapaturma-alttiiseen harrastukseen kuin liikuntaan? Suomessa sattuu yli 300 000 liikuntatapaturmaa vuosittain ja määrä on kasvussa. Se on neljä kertaa enemmän kuin liikenteessä. Onneksi tapaturmat ovat yleensä lieviä.  

Terveyttä mitenkään väheksymättä meidän tulisi motivoida kansalaisia liikkumaan liikunnan omilla houkuttimilla. Kävely metsässä, pallottelu kavereiden kanssa tai huippu-urheilun seuraaminen ovat suomalaiselle elämän eliksiiriä. Kiireisen työtahdin keskellä yhteinen liikuntaharrastus on yhä useammin se asia, joka saattaa perheen yhteen. Liikuntaelämysten ”uusi löytäminen” saattaa olla avain myös liikunnan selviytymistarinaan, sillä juuri elämystalous on arvioitu talouskasvun veturiksi tulevaisuudessa. Ja liikunta jos joku myy elämyksensä.

Tiedämme, että kuluttajien vapaa-ajan määrä ei ole enää juurikaan kasvussa, mutta vapaa-ajan kulutusmenot nousevat kohinalla. Vapaa-ajan merkitys kodin ja perheen rinnalla on nousussa ja työn laskussa. Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan 60 prosenttia suomalaisista haluaisi lyhentää työaikaansa palkankorotuksen sijaan. Tämä kaikki tarjoaa liikuntakulttuurin toimijoille aivan uusia mahdollisuuksia. Nämä mahdollisuudet pitää nyt osata käyttää.

Verokeinottelua julkisilla varoilla

Torstai 24.11.2011

Viime aikoina on käyty tärkeää ja mielenkiintoista keskustelua terveydenhuollosta. Suurin kohu on kohdistunut valelääkäritapauksiin. Niiden varjoon on jäänyt keskustelu yksityisten terveys- ja sosiaalipalveluyritysten toiminnasta. On käynyt ilmi, että osa yrityksistä hyödyntää verojärjestelmämme porsaanreikiä, jotka mahdollistavat kansainvälisen verokeinottelun. Verosuunnittelun avulla toiminnasta saadut voitot voidaan ohjata ulkomaille niin, että Suomeen maksettavien verojen määrä jää mitättömäksi.

Esimerkiksi suureen kansainväliseen konserniin kuuluva Lääkäriasema Mehiläinen maksoi 40 miljoonan euron voitoista veroa vain 360 000 euroa. Veroprosentti jäi siis alle yhden prosentin. Tämä temppu tehdään käyttämällä hyväksi Suomen nykyisen verojärjestelmän puutteellisuutta.  

Asia on erityisen merkittävä siksi, että pelissä ovat yhteiset, julkiseen hoitoon ja hoivaan tarkoitetut rahamme. Moni kunta ostaa osan kuntalaistensa tarvitsemista terveydenhuoltopalveluista tai esimerkiksi vanhusten palveluista yksityisiltä, kansanvälisessä omistuksessa olevilta yrityksiltä.  

On väärin, että suuri määrä yhteisiä verorahojamme Suomessa tehdystä työstä ja sen tuotosta kanavoituu ulkomaille. Yksityisessä toiminnassa ei sinänsä ole mitään pahaa, vaan julkisen ja yksityisen sektorin palvelut parhaimmillaan täydentävät toinen toisiaan. On kuitenkin pidettävä huolta, että toiminta säilyy reiluna ja verot maksetaan asianmukaisesti Suomeen. Poliitikon yksi keskeisiä tehtäviä on nostaa epäkohtia esille. Siksi nostin asian esille viime viikolla, parissakin Helsingin Sanomien haastattelussa. Tällä viikolla hallituksen piiristä luvattiin, että porsaanreikiä aletaan paikata. Tätä lupausta täytyy tervehtiä ilolla. Tämä porsaanreikä tukkimalla valtiolle saadaan verotuloja lisää jopa 100-200 miljoonaa euroa vuodessa, meidän kaikkien hyväksi. Näinä epävarmoina aikoina niille rahoille on paljon käyttöä.

Kunnat vähenevät - palvelut etääntyvät

Sunnuntai 4.9.2011

Hallituksen kuntapolitiikka tuottaa kunnille yhä uusia synkkiä uutisia. Tähän mennessä on viety työrauha kertomalla, että yksikään kunta ei ole turvassa keskittävältä pakkoliitospolitiikalta.  Kuntaministeri Virkkunen ilmoitti, että kaikki kunnat tullaan käymään läpi ja odotettavissa on merkittäviä rakenteellisia muutoksia suomalaiseen kuntakenttään.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen ensimmäisessä budjettiesityksessä kunnilta viedään työrauhan lisäksi rahat. Kuntien valtionosuuksia ollaan leikkaamassa 631 miljoonaa euroa. Budjettiesityksen vaikutukset alueen kunnille ovat dramaattiset. Jotta hallituksen tekemät leikkaukset voitaisiin kattaa, Kokkolan kunnallisveroa pitäisi korottaa noin 1 % ja muiden maakunnan kuntien veroja keskimäärin 1,5 %.

Katsotaanpa mitä mieltä kuntien tilanteesta oli puoluejohtaja Jutta Urpilainen vaihtoehtobudjetissaan alle vuosi sitten. Silloisen hallituksen kuntapolitiikka merkitsi SDP:n mukaan sitä, ”että kunnat joutuivat tekemään lamatalouden likaiset työt: leikkaamaan tai karsimaan palveluita ja vähentämään henkilökuntaa sekä ottamaan lisää velkaa ja korottamaan kunnallisveroa”.

Palveluiden saatavuudessa ja alueellisessa tarjonnassa oli puolueen mielestä suuria puutteita. ”Rapautuvat palvelut ovat vakava uhka kansalaisten oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun kannalta”, sosiaalidemokraatit murehtivat. Ratkaisuksi esitettiin 300 miljoonan lisäystä kuntien valtionosuuksiin.

Puoluejohtaja Urpilaisen ja valtiovarainministeri Urpilaisen linjausten välillä on miljardin ero kuntien tappioksi. Nyt tapahtuu se, mistä SDP vuosi sitten puhui: kuntapäättäjät pannaan säästötalkoiden likaisiin töihin. Palvelut rapautuvat ja keskittyvät. Kunnallisveron nosto edistää myös merkittävästi tasaverokehitystä.

Jotkut sosiaalidemokraatit ovat puolustelleet leikkauksia viittaamalla siihen, että kustannustenjaon tarkistusten ja indeksikorotusten myötä kunnat saavat lisää rahaa. Tämä on hämäystä, sillä nämä ovat kuntien rahoja, jotka vain tilitetään jälkikäteen. Logiikka on suunnilleen sama, kuin jos jokaiselle ihmiselle mätkäistävää 150 euron lisäveroa puolusteltaisiin sillä, että veronpalautuksia ei kuitenkaan peruta.

Minun on vaikea uskoa, että hallitus tulee tyytymään pelkkään kuntien vähentämiseen, vaan teurastuslistalla tulee olemaan niin terveydenhoidon kuin koulutuksenkin rakenteet. Hallitus on painanut turbonappia keskittämispolitiikassa ja siinä kyydissä kansalle tulee vielä kylmä.

Budjettiesitys on synkkää luettavaa ja siihen palataan syksyn aikana vielä useita kertoja. Kaikki asiat eivät kuitenkaan vaadi niinkään rahaa kuin yhteistä tahtoa. Olisin mielelläni nähnyt, että hallitus olisi noteerannut sotaorpojen virallisen aseman tunnustamisen hallitusohjelmassa. Aikaa maamme sodista on kulunut niin, että kunniakansalaisten määrä on nopeutuvasti vähenevä. Nyt olisi aika muistaa heitä, jotka maksoivat sodissa ikuisen hinnan kaatuneen isän tai äidin myötä.

Viimeinen viikko

Maanantai 11.4.2011 klo 10:53

Viimeinen viikko ennen vaaleja alkaa hyvissä ja erittäin jännittävissä tunnelmissa. Kaikki kehuu kuinka hyvä tunnelma kentällä on ja se pitää kyllä paikkansa. Nyt kysymys on siitä, mikä puolue ja ketkä ehdokkaat saavat konkretisoitua hyvän tunnelman ääniksi. Kisa tulee olemaan äärimmäisen tiukka.

Demareiden meininki kieltämättä ihmetyttää. Demarit käyttää velkaisia suomalaistalouksia pelinappulana vaaleissa. He tietävät hyvin faktat siitä, mitä väliaikainen vakautuspaketti pitää sisällään, mutta samalla vaarantavat nykyistä korkotasoa. Tulee muistaa, että yhden prosentin koronnousu vie suomalaisilta kotitalouksilta miljardin. Yksittäiselle velalliselle seuraus voi hyvinkin olla tuhansia euroja vuodessa. Pientä vastuullisuutta odottaisin demareilta, vaikka hallituskiima onkin valtaisa. Pitää muistaa, että puheistaan voi joutua vastaamaan myös vaalin jälkeen.

Viimeisen viikon paahdan vielä ihan täysillä niin, että viimeinen tilaisuus on vasta vaalipäivänä Kaustisen ravit. Tiistai eduskunnan päättäjäisissä, mutta muuten pitkin poikin maakuntaa. Tarkemmin menoni näät nettisivujeni etusivulta.

Muistakaa äänestää! 57 (joka muuten viettää syntymäpäiviä perjantaina)

Kisa alkaa

Tiistai 5.4.2011 klo 22:56

Äärettömän jännittävät gallup-luvut tänään Maikkarilla. Vanha totuus, että gallup-luvut on vain viihdettä kauden aikana, vaalit ratkaistaan  kolmen viimeisen viikon aikana pitää jälleen paikkansa.

Kolme "perinteistä" suurta tulee ratkaisemaan sen, mikä on pääministeripuolue. Perussuomalaisten alamäki vahvistaa varmasti demareita, mutta silti uskon, että voittajakisa käydään Keskustan ja Kokoomuksen välillä. Itse sanoisin, että meidän vaaliohjelma on sellainen, joka puhuttelee ihmisiä ja johon äänestäjien on helpompi itsensä mieltää. Kokoomuksen tasaverolinjaukset ja voimakas markkinatalouslinja ei nauti tässä talouden epävarmuustilanteessa laajaa kansansuosiota. Toivotaan, että ohjelmat ratkaisevat kisan, eikä erilaiset toisarvoiset asiat, joita taatusti medialle tullaan tarjoilemaan.

Tunnelma kentällä on erittäin hyvä ja on todella hienoa lähteä vaalivankkureilla tekemään viimeinen rutistus vaalikentille. Huomenna alkaa ennakkoäänestys ja kansa alkaa kertomaan keneen he luottavat.

Vaalivankkurit vyöryy

Sunnuntai 3.4.2011 klo 22:56

Nyt alkaa vaalitaistossa olemaan tekemisen makua!

Koko viime viikko sujui kyliä ja kuntia kiertäen, eikä muutosta ohjelmaan ole tälläkään viikolla tulossa. Tunnelma kentällä on erittäin hyvä ja uskon, että hyvällä vaalityöllä voimme saada maakunnassa paremman tuloksen kuin viime vaaleissa, vaikka Himangan menetimmekin Oulun vaalipiiriin.

Ehdokkaiden kirjo on kieltämättä melkoinen, mutta sekin on tietysti osa demokratiaa. Olen jo aiemminkin kirjoittanut siitä, että mielelläni näkisin vaalikentillä enemmän yhteisen kakun kasvattajia kuin jakajia. Jakajista ei ole pulaa, mutta vastuullisia edustajia mahtuisi enemmänkin. Vastuullisuudessa on vain se ikävä puoli, että siinä joutuu olemaan äänestäjille rehellinen ja aina se ei ole kuulijalle miellyttävää.

Keskustelun taso voisi olla myös ehkä hiukkasen korkeampi ja käsitellä olennaisia asioita enemmän. Nyt tunne on se, että liian monet ehdokkaat puhuvat vain tapettejen väristä kun samanaikaisesti kivijalka on murentumassa. Talous tulee olemaan meidän ehdottomasti suurin haasteemme ens kaudella.

Mukava on kuitenkin kiertää ja tavata ihmisiä, sillä palaute on myönteistä ja kannustavaa. Nyt on perusasiat kunnossa ja vaalikampanja etenee suunnitellun mukaisesti. Hieno lähteä taas aamulla kohti Kokkolaa ja Halsuaa.

Vaalitaisto on alkanut

Sunnuntai 20.3.2011 klo 22:49

Vanha totuus siitä, että vaalitaisto ei ala ennenkuin istuvat edustajat ovat vaalikentillä tuntui jälleen pitävän paikkansa.

Tiistaina oli viimenen istunto ja illalla vielä puolueen illallistilaisuus, jossa olin puhumassa pääministeri Kiviniemen kanssa. Onnistunut ilta ja eiköhän puolueen kassaankin jotain tullut. Perjantaina oli oma talousseminaarini, jossa itseni lisäksi Niinistö, Lehtomäki ja Häkämies. Sekin oli ihan mieluisa ja tuottoisa tilaisuus. Ilta sitten Keskustan Keski-Pohjanmaan piirin vaaliavauksessa, jossa Mari nostatti hyvän tunnelman vaalityön tekemiseen.

Lauantaina aamukahvit Kannuksessa, loppupäivä ja sunnuntai sitten Kokkolassa messuilla. Lopuksi rentoutumishetki Tiikereiden pelissä, upee peli Tiikereiltä! Eli vauhdista päätellen, vaalityö on alkanut.

Viikonlopun poliittinen anti jäi varsin vähäiseksi, jos siihen ei laske sitä, että Soini voittajan elkein valitsee jo hallituskumppaneitaan ja että Urpilainen uhkailee ostosrynnäköllä Viroon. Heikot on analyysit veroesityksistä, jos oletetaan, että 2% alv:n nosto saisi ostosrynnäkön Viroon aikaiseksi. Aika posketonta puhetta puolueelta, joka vastusti ruuan alv:n laskua henkeen ja vereen.

Paavo I

Lauantai 12.2.2011 klo 20:39

Nyt tiedän mille Vesa Keskisen naapurista tuntui, kun hän päätti soittaa Keskiselle suoraan tv-lähetykseen ja sanoa, "tuu pois sieltä, munaat ittes". Paavo Lipposen esiintyminen tämän päivän ykkösaamussa herätti itsessäni vähän samanlaisia tunteita.

Tuntui käsittämättömälle, että 40 vuotta maan politiikan keskeisissä tehtävissä toiminut mies voi täyttää yhden ohjelman niin voimakkaalla ylimielisyydellä ja kaunalla. Itsetietoisuus oli suorastaan keisarillista tasoa! Oli toimittaja Kejosen tuuri, että Lipponen suostui keskustelemaan edes itsensä kanssa ohjelman ajan.

Lipponen oli toki tyyliuskollinen ja jatkoi Keskustan mollaamista. Sehän ei sinällänsä ole yllätys. Siihen on totuttu milloin Kiviniemen, milloin Kallin nimissä. Pelkkä Jäätteenmäen nimi saa alkuräjähdyksen kokoisen reaktion aikaiseksi Lipposen mielessä. Lipponen on jäänyt kiinni 2003 vaaleihin, mutta toisin kuin hän väittää, meillä Keskustassa ei ole aikaa jäädä kiinni vanhoihin.

En voi olla ihmettelemättä sitä, kuinka henkilö, joka oli kiistatonta eurooppalaista poliittista kärkeä vielä vuosikymmen sitten, on tänä päivänä katkeroitunut henkilö, jolla ei ole mitään sanottavaa päivän politiikkaan. Olisin odottanut, että Lipponen olisi Euroopan Unionin ehkä kriittisimpänä aikana tuonnut keskusteluun oman panoksensa. Ymmärrän hiljaisuuden ainoastaan siinä varjossa, että demareiden tekemä vastuuton EU-politiikka on saannut jopa Paavo I:n hiljaiseksi.

Vaalien makua

Perjantai 28.1.2011 klo 11:44 - Mika Lintilä

Kun eduskunta palasi lomilta, oli helposti havaittavissa se tosiasia, että vaalit odottavat kolmen kuukauden päässä. Kuppilan pöydissä kysellään, mille tilanteet missäkin päin Suomea vaikuttavat ja missä vaiheessa oma vaalityö on. Itse kun tauon aikana vierailin kaikissa maakuntamme kunnissa, sain varsin selkeän kuvan missä mennään. Ilmapiiri oli selkeästi myönteisempi kuin kaksi kuukautta aiemmin, jolloin edellisen kerran kiersin kaikki kunnat. Tosiasia kuitenkin on, että varsinaista vaalikuumetta kokevat tässä vaiheessa vain ehdokkaat, eivät ns. kansan syvät rivit. Ihmiset tiedostavat, että vaalit on tulossa, mutta muuten ne eivät vielä suurta osaa keskustelusta hallitse. Enemmän ihmiset juttelevat ihan jokapäiväisistä mieltään askarruttavista asioista.

Itselleni maakuntakierroksesta jäi kuitenkin erittäin myönteinen maku. Palautetta tuli ihan kiitettävästi ja se oli vielä jopa kannustavaa. Erityisesti tuntui huomiolle laitetun vastuuni (ja sitä kautta esiintymiset) puolueemme talous- ja veropoliittisen työryhmän vetäjänä. Eurooppalainen taloustilanne on sellainen, että kiinnostus talous- ja verokysymyksiin on kova. Ihmiset ymmärtävät, että ilman tervettä valtiontaloutta ei ole hyvinvointivaltiotakaan palveluineen. Uskallan väittää, että talous ja verot nousevat vaalien suurimmiksi kysymyksiksi ja siihen keskusteluun tulen tuomaan oman osuuteni. Mielelläni otan aina palautetta vastaan eli ollaan yhteyksissä.

Vuosi vaihtuu

Maanantai 27.12.2010 klo 13:47 - Mika Lintilä

Joulun pyhät on ohitettu ja välipäivät on hyvä käyttää hiukan pohtimiseen siitä, mitä vuosi piti sisällään ja mitä tuleman pitää.

Paljon tapahtui pientä ja suurta politiikan saralla, mutta silti päällimmäiseksi jää suuri epävarmuus talouden tilasta. Se näkyy mielestäni tänään julkistetussa talouden kuluttajaluottamuksessakin, tai siis sen heikentymisessä. Talouden iso kuva on hermostunut ja levoton, eikä se voi olla vaikuttamatta ihmisten mielikuviin. Tulevan vuoden suurin haaste maailman taloudelle on vakauden luominen ja uskon palauttaminen talouteen.

Suomelle talouden taantuma on haasteellinen siitäkin syystä, että Suomi törmää lujaa ikärakenteesta johtuvaan muutokseen samaan aikaan, kun julkinen talous on jäänyt alijäämäiseksi. Tämän vajeen täyttämiseksi on valtiovarainministeriö esittänyt jo voimakkaita leikkauksia. Sinällänsä mielenkiintoista, että VM:n työryhmät ovat vaatimassa leikkauksia ja toisaalta voimakkaita palkkatulon veronkevennyksiä. Voin sanoa, että Keskusta ei tule tukemaan tätä linjaa, vaan tekee itse ohjelman, joka lähtee talouden kasvusta, lievästä veroasteen tiukentamisesta ja vasta sen jälkeen mahdollisista leikkauksista. Miksi näin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että pääsääntöisesti leikkaukset koskee jo ennestään vaikeassa tilanteessa olevia. Sitä Keskusta ei halua.

Vuodesta on tuleva haasteellinen niin talouden kuin peruspalveluiden turvaamisenkin kannalta, eikä sitä varmasti vaalipopulismi tule auttamaan. Uskon, että asiapoliitikot tulevat olemaan vahvoilla mitä lähemmäksi vaaleja tullaan. Nyt tarvitaan vakaita vastuunkantajia, ei pilvilinnojen rakentajia ja vastuun pakoilijoita.

Haasteista huolimatta, oikein menestyksellistä uutta vuotta 2011 kaikille.

Median paineissa

Keskiviikko 13.10.2010 klo 16:15

Viime päivät on käyty voimakasta keskustelua median roolista politiikassa. Media on luonnut selvästi painetta eduskunnan työskentelyyn ja ottanut ehkä liiankin johtavaa roolia. Ymmärrän hyvin ja olen sitä mieltä itsekin, että median tulee olla vallan vahtikoira. Työnjako on mielestäni aiemmin toiminut hyvin, tällä kaudella en ole enää tilanteesta niin vakuuttunut.

Olemme valitettavasti tulleet siihen tilanteeseen, että media on alkanut johtaa useissa tapauksissa politiikkaa eikä politiikka mediaa ja tämä tilanne ei ole demokratian kannalta oikea lähtökohta. Kun siihen lisätään vielä se kehityssuunta, että oikeuslaitos on medialle liian hidas, olemme tulleet tilanteeseen, joka vaarantaa vallan perinteistä kolmijako-oppia.

Tällä vaalikaudella on median ja poliitikkojen kunnioitus toisiensa työtä kohtaan romahtanut. Syytä on varmasti molemmissa, mutta kummankaan etu se ei ole, eikä varsinkaan suomalaisen yhteiskunnan.

Maakuntaa kiertäen

Keskiviikko 25.8.2010 klo 15:55

Kansanedustajan yksi tehtävä on kentän kiertäminen ja sitä on kyllä tämä kesä tullut tehtyä. Vaikka kesä ei koskaan ole kiivainta politiikan puhumisen aikaa, on aina hyvä kuulla mitä kansa puhuu. Olen kuluneen kesän aikana reissannut pitkin Suomen maata ja Keski-Pohjanmaan kuntia, yllättävän saman sisältöistä keskustelu on ollut paikasta riippumatta.

Talous on ehdottomasti se ykkös asia joka ihmisiä keskusteluttaa. Toki perinteiset eläke- ja vaalirahakeskustelut on ollut tapetilla, mutta huoli taloudesta ja sen kehityksestä on kaikilla mielessä.

Budjetti vaikuttaa kaikkinensa olevan niin hyvä kuin näissä taloustilanteissa oli mahdollista saada. Kiitettävän hyvä vääntö meidän ministereiltä.

Eilisen päivän kiersin ministeri Rehulan kanssa maakuntaa. Esittelemässä Keski-Pohjanmaan tärkeitä kohteita ja erityisesti itse oppimassa Juhan puheista, mikä on valtakunnallinen tilanne sos. ja terveyspuolella. Pakko tunnustaa, että Juha on entisestään kehittynyt hurjasti.

Jälkeen Lahden

Maanantai 14.6.2010 klo 14:44 - Mika Lintilä

Keskustan kenttä kävi Lahdessa ja kertoi mielipiteensä. Pakko tunnustaa, että jälleen tiukassa tilanteessa Keskustan kenttä näytti suunnan puolueelle ja tavan, jolla puolue nousee takaisin jaloilleen. En uskonut ennen kokousta, että tunnelma voisi yhden kokouksen aikana näin paljon parantua.

Puoluekokousväen saapuessa paikalle, oli tunnelma kysyvä ja epätietoinen. Eilen pois lähti määrätietoinen ja hymyilevä puolue. Puoluekokous on aina osannut tehdä aikaansa sopivat valinnat ja niin varmasti oli nytkin. Marin n. 300 äänen voitto Maurista, antoi Marille hyvin vahvan valtakirjan. Mauri osoitti myös sen, kuinka hienosti voi hävitä. Maurin pitämä puhe tappion jälkeen oli parhaita koskaan kuulemiani tappion kärsineen puheita. Laanisen Timon voitto Korhosen Jarmosta, ei jättänyt minkäänlaisia kysymysmerkkejä siitä, mitä mieltä kenttä oli. 73/26 menneet äänestysprosentit kertovat selvää kieltä.

Hyvä puoluekokous ei vielä takaa hyvää tulosta tulevaan vaaliin, mutta antaa sille hyvät lähtökohdat. Hyvällä mielellä tapahtuva vaalityö näkyy ulospäin ja palauttaa varmasti niitä äänestäjiä, jotka olivat jo alkaneet katsella uutta puoluetta äänestyskohteeksi.

Eli ei muuta kuin voimaa taakse ja täysillä eteenpäin!

Huoli perusturvasta

Tiistai 2.3.2010 klo 14:16 - Mika Lintilä

Huoli perusturvasta

Hallitus sai odotetusti eduskunnan luottamuksen perjantaisessa välikysymysäänestyksessä. Välikysymys oli tehty sinänsä tärkeästä asiasta, eli pienituloisten toimeentulon turvaamisesta. Välikysymyksessä oli vain se virhe, että oppositio väitti, ettei hallitus ole tehnyt mitään asian korjaamiseksi, totuuden ollessa toinen. Välikysymykseen perehtyminen antoi hyvän tilaisuuden tarkastella, mitä hallituskauden aikana on saatu tehtyä ja samalla se antaa myös itselle tilaisuuden pohtia, voinko minä vaikuttaa työssäni?

Hyvä ja järkevä talouspolitiikka on parasta sosiaalipolitiikkaa. Työllä ja onnistuneella talouspolitiikalla luodaan mahdollisuudet hyvinvointivaltion ylläpitämiseen. Vanhasen II hallitus on tehnyt useita mm. verotuksellisia ratkaisuja, joilla on kannustettu työn tekemiseen ja yrityksien toimintaedellytysten parantamiseen. Nämä ratkaisut ovat luoneet pohjaa myös ratkaisuille, joilla on pienempituloisten asemaa parannettu.  Hallitus on päättänyt ottaa takuu eläkkeen käyttöön vuonna 2011. Tällä ratkaisulla pienituloisinkin eläkeläinen saa yli 100 euron korotuksen kansaneläkkeeseensä. Viime vuonna hallitus nosti pienimmät sairaus- ja vanhempainpäivärahat työmarkkinatuen tasolle. Tämä tarkoitti yli 170 euron korotusta kuukaudessa kyseisiin päivärahoihin. Tämän vuoden alusta toteutettiin verotuksen perusvähennyksen nosto 1480 eurosta 2200 euroon. Kyseessä on ensimmäinen kerta 20 vuoteen, kun veronkevennykset kohdistuvat työttömien ja sosiaaliturvan varassa elävien tilanteeseen. Eli heihin, jotka kipeimmin tukea tarvitsevat.

On toki myönnettävä se tosiasia, että maassamme kaikilla ei mene hyvin ja liian moni joutuu elämään liian pienellä toimeentulolla. Toisaalta, on kiistämätön totuus, että tämä hallitus on tehnyt sosiaalisempaa politiikkaa kuin edeltäjänsä. Olemme pystyneet tekemään toimia jotka ovat auttaneet hyvin laajaa joukkoa, nimenomaan heikoimmassa asemassa olevia. Itse kun välillä eduskunnassa pohtii vaikuttamismahdollisuuksiaan ja työn onnistumisia, tuntee suurta mielihyvää kun esimerkiksi perusvähennyksen noston tai ruuan alv:n alentamisen kaltaiset uudistukset tulevat voimaan. Silloin aidosti tuntee, että omalla työllä on merkitystä ja tuntee, että eduskunnassa voi vaikuttaa.

Välikysymyskeskustelu nosti mielenkiintoisella tavalla esille myös ideologiset eroavaisuudet. Keskustassa huolta kannettiin eniten ihmisten perusturvasta, kun taas vasemmisto-oppositio tuntui kantavan eniten huolta ansiosidonnaisesta turvasta.

Välikysymyksen jälkeenkään ongelmat eivät ole pois pyyhittyjä, mutta oli hyvin tärkeä käydä keskustelua asiasta jonka ratkaisemiseksi meidän tulee myös jatkossa aktiivisesti toimia.

Lopuksi pari sanaa keskusteluun nousseesta turkistarhauksesta. Minulle on täysin selvä, että turkistarhaus on laillinen elinkeino ja erittäin tärkeä työllistäjä erityisesti meidän alueella. En hyväksy sitä, että hallituskumppanimme Vihreät esittävät tarhauksen kieltämistä, samalla kun hallitusohjelmassa on hyvin selkeä kirjaus, että turkistuotannon toimintamahdollisuudet nykymuotoisena elinkeinona turvataan. Hallitusohjelman mukaan hallitus tulee toimimaan.