Millä valuutalla jouluostokset tehdään?

Sunnuntai 11.12.2011

Talouden tilanne on tällä hetkellä sumuisempi kuin kertaakaan eduskunta-aikanani. Tätä kirjoittaessa näyttää, että Euroopan johtajien huippukokous on rauhoittanut tilanteen hetkeksi. Asetelma kuitenkin elää niin, että Euroopan talouden ja eurovaluutan tilanteesta esimerkiksi viikon tähtäimellä on vaikea sanoa mitään varmaa.

Olemme kuilun reunalla. Taloudellisen romahduksen mahdollisuus on olemassa. Tuoreimmat vientiluvut osoittivat Suomen viennin kääntyneen laskuun. Sen tien päässä näkyy irtisanomisia ja työttömyyttä. Talouden vakauttaminen ja kääntäminen kasvuun on jokaisen suomalaisen etu.

Miksi tässä tilanteessa ollaan? Eurovaluutan takana oli sen syntyaikaan 1990-luvun lopussa paljon hyvää tarkoitusta ja jaloja päämääriä. Ajateltiin, että yhteisen valuutan avulla voitaisiin rauhoittaa markkinat ja luoda vakaat olosuhteet, matala korkotaso ja vahvempi Eurooppa.

Epäilijöiden mielestä eurovaluuttaan oltiin ottamassa liian erilaisia talouksia. Etelä-Euroopan heikkojen ja Pohjois-Euroopan vahvojen talouksien ero oli liian suuri ja talouspoliittinen kulttuuri liian kirjava, jotta sen varaan voitaisiin perustaa vakaa valuutta. Rahapolitiikan keskittäminen Euroopan keskuspankkiin näytti huonolta ajatukselta samaan aikaan, kun sen jäsenvaltiot hoitivat talouttaan mikä mitenkin.

Poliittinen idealismi ja toiveajattelu voittivat. Euron kehittelijät ajattelivat, että kyllä asiat järjestyvät, kunhan valuutta vain saadaan ensin aikaan. Työnnettiin lapsi veteen ja toivottiin, että se oppii uimaan, kuten Esko Aho kuvasi Lipposen hallituksen asennetta eduskunnan jäsenyyskeskustelussa vuonna 1998.

Ei oppinut. Loppuviikon huippukokouksessa on yritetty ratkoa niitä ongelmia, joista keskusta aikanaan varoitti. Yksi tapa tehdä valuutta-alueesta toimivampi olisi lisätä jäsenmaiden talouksien yhteistä valvontaa. EU-komissio voisi ottaa lisää budjettivaltaa käsiinsä tai vaihtoehtoisesti voidaan nyt huippukokouksessa päätetyllä tavalla asettaa entistä vahvempia rangaistuksia pelisäännöistä lipsuville.

Huippukokouksen päätöksessä on sama uskottavuusongelma kuin entisessäkin menossa. Jos hyvän talouden kriteereitä rikkovat suurten maiden johdolla käytännössä kaikki maat, ei yhteistä tahtoa rangaistuksiin ole. Näinhän Euroopassa tapahtui 2000-luvun alussa monena vuonna. Uusi sopimus ei tuo tähän juuri mitään uutta.

Nykyisenkaltainen euro vaatisi toimiakseen enemmän talouspolitiikan yhteistä ohjausta. Haluammeko me sitä? Monimutkaisen ja byrokraattisen EU-päätöksenteon tuntevana ajatus kansallisen päätösvaltamme luovuttamisesta eurooppalaisiin pöytiin ei tunnu houkuttelevalta. Suomen tilannetta Euroopassa vaikeuttaa vielä se, että Suomen hallitus on SDP:n vaalilupausten toteuttamiseksi käyttänyt uskottavuutensa ja poliittisen pääomansa loppuun merkityksettömien kirjausten saamiseksi pöytäkirjoihin. Vaikutusvaltamme eurooppalaisessa päätöksenteossa on murenemassa huimaa vauhtia.

Uskon, että tämän vuoden jouluostokset voidaan vielä hyvillä mielin tehdä euroilla. Alkava uusi vuosi on kuitenkin eurolle ratkaisujen vuosi. Nykyrakenteella valuutta-alue ei tule toimimaan. Tulee romahdus tai merkittäviä muutoksia. Suomen on syytä tarkkaan harkita, mikä meille tässä tilanteessa on parasta.

Mika Lintilä
kansanedustaja (kesk.)
Toholampi

Kolumni julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä 11.12.2011